some small things after all //

Niin sitä hiekkapaperia lähdin lisää hakemaan, kun se pöydän työstö meni hiukan uusiksi. Kas kummaa... En ollut tyytyväinen, vaan pistin pöydän paloiksi ja hioin vielä kertaalleen. Nyt on kuivamassa, paloina tosin. Ja imuroin sen terassinkin, kertaalleen!
Huomenissa näkyy mikä on lopputulos ja tooodella toivon, että nyt on hyvä! No mutta, kun kerta tehdään, niin tehdään sitten niin, ettei tarvi viikon päästä harmitella ja purkaa osiksi hiomista varten!

Oppia ikä kaikki ja kärsivällisyys myös...

Oon mä ihan tyytyväinen!

Mutta sen hiekkapaperin hakureissun yhteydessä piipahdin Konttitavaratalossa. Ja kun mulla ei ollut autoa pihassa valmiina, niin sain tuon nuoren miehen mopiksen lainaan. Sillä sitten päristelin läheiseen K-Rautaan. Sain hiukan katseita, kun en vissiin täyttänyt teinin standardeja astuessani ulos pienestä sievästä menopelistä!
Mutta ihan sama, sainpan sitä hiekkapaperia ja näitä pieniä löytöjä!

Kankaasta meinaan ommella tyynynpäällisiä syksyä ja talvea varten. Ja puisia salaattiottimia ei ole koskaan liikaa... Joulu tulee...
Ja tuo jonkun taiteilijan valutekniikalla tekemä keramiikkakulho, ihan kuin olis suoraan Lokalista... Ja nyt se on mun! =) Niiiiin kaunis!

Messinkinen lautanen on kuin  kynäteline jota olen katsellut, muoto on vain pyöreä ovaalin sijaan. 

Ilta on tullut...

Joku pesee hampaita ja hyräilee. 

Kiitollinen mieli.

Ihmeellinen on elämä.

Tanja