Kun katson elämääni taaksepäin, moni asia on muuttunut, vai onko? Olenko itse vain kasvanut aikuiseksi, erämaiden ja vehreiden laaksojen läpi kulkiessani? 

Joskus elämässä alkutaipaleet ovat vaikeat. On rikkinäisiä perheitä, avioeroja, surua ja murhetta, jotka tallentuvat pienen lapsen muistiin syvälle. Niin syvälle, ettei lapsi itsekään aina tiedosta mitä, mutta monesti ne muistot muuttavat ja muokkaavat toisenlaiseen suuntaan, päinvastaiseen kuin alkuperäinen suunnitelma.
Itse, olen purkanut elämääni, kipeitä sekä hyviäkin asioita toisen ihmisen kanssa, rukoillen ja luottamuksellisesti jakaen. Kaikella on aikansa ja paikkansa auringon alla. 

Tämä kaikki on kuin suurta matemaattista laskelmaa vanhanaikaisella rullalaskimella laskettuna. Rulla pyörii, siihen piirtyy numeroita kuin tekstiä. Kun kaikki on merkitty muistiin ja rulla loppunut, se heitetään pois. Kokonaan!
Ja uusi rulla asennetaan tilalle, uutta varten!

Olen oppinut ja edelleen opin seisomaan omilla jaloillani, tuolla vankalla kalliolla, kalliolla joka kestää ja pysyy.
Vaikka meri pauhaa ja myrsky raivoaa, kallio pysyy järkähtämättömänä paikallaan. Siinä, aivan rauhassa, hiljaa ja lempeästi, kuin odottaen myrskyjen laantumista ja merenkäynnin hiljenemistä, on kallio.

Saan olla minä, pieni ihminen ja odottaa. Elämäni keskellä, tunteiden mylläkässä, sekasorrossa, pelossa, ilossa ja elämän ihmeissä.  Saan oppia kiittämään!

Turvaan kirjoitettuun sanaan, en omaan voimaani. Puhun Hänelle, joka kuulee syvimmätkin ajatukseni, näkee lävitseni. On rinnallani. Vaikka en ymmärtäisikään kaikkea järjelläni, olenhan vain keskenkasvuinen ihminen.
Miten turvallista ja ihmeellistä.

En tiedä tulevaa, tiedän vain menneen. Elän tässä hetkessä. Haluan kulkea rukoillen, sillä minulle luvataan, että minua johdatetaan, kun kuljen rukoillen.

Hän avaa tien eteeni, 

Hän on tie.
Jos en ymmärrä, kysyn neuvoa. 

Hän asettaa polulleni ihmisiä avuksi, tueksi ja turvaksi, opiksi.
Muistanko aina, en!
Olen keskenkasvuinen ihminen.
Mutta voin palata, kolkuttaa ja anoa.

Opetella olemaan myös armollinen, ihan itsellenikin!

Ole siunattu!