En uskonut, en luottanut.

Pelkäsin ja epäilin.

Sinä tiesit kuitenkin.

Mikä parasta olisi minulle.

Pienelle aralle lapselle.

Valmistit kaiken valmiiksi.

Tartuit hellästi käteeni, 

työnsit, lempeästi töytäisit.

Ota askel, ota toinen.
Sitten näet ja ymmärrät.

Ei Isä hylkää lastaan, 

ei jätä milloinkaan yksin vaeltamaan.

Hymyilee ja rakastaa,

 lapsensa ilosta iloitsee, onnesta.

Pienestä uskalluksesta,

uudesta askeleesta.

Arkana sain kulkea,

uudet askeleeni kantoivat.

Hiljalleen saan mennä eteenpäin,

  luottamuksessa vahvistua.

Ei Isä hylkää lastaan,

ei jätä milloinkaan,

yksin vaeltamaan.
Hän hymyilee,
Hän rakastaa,
Suojelee pientä lastaan.