11.6.2018




Olen tässä.
On kulunut kuukausia, viikkoja, päiviä,
tunteja ja minuutteja.
Sekuntteja ja sen sadasosia.

Olen tässä, omalla paikallani.
Saanut hetken levähtää, suremisestä.
Tukahduttavasta tunteesta.

Ja taas jälleen huomannut,
kuinka surun vuorovesi vyöryy ylitseni, 
kuin maailman korkein aallokko.

Ja iskee minut maahan.
Kasvot kohti raapivaa hiekkaa.
Kääntyen ja jälleen palaten.

Kukaan ihminen ei näe näkymättömiä arpia kasvoillani.
Ei sydämeni hiljaista vaikerrusta. 
Vain minä ja Sinä näet.

Mutta.
Tulee päivä, kun vuorovesi jälleen saapuu.
Surun aallokko.
Se kastelee vain varpaani ja
huuhtoutuu takaisin kauas, pois.

Se teki tehtävänsä,
Niinkuin pitikin.
Niin sanovat viisaat.

Luotan siihen.







22.4.2018

                                                            ovi on nyt kiinni sinne missä sinä olet, isäni.


--------

Minun matkani, sinulla omasi.
Minä odotin, sinä unohdit ja katosit.
Minä etsin, mutta en löytänyt.
Sinua ja sydäntäsi.

En osannut tulla luoksesi, 
en tietä löytänyt,
pelkäsin.
Sinä kätkit itsesi, ehkä vihasit.

Annoithan anteeksi, minunkin vikani.

Minulla on nyt oma matkani, sinulla omasi.
Siellä jossakin.
En saavuta sinua nyt, mutta ehkä löydän perille.
Tulen perässä.
Ehkä löydän avaimen, sydämeesi.
Portilla ovenvartijalta.
Ja löydän luoksesi,
syliisi oma isäni.
    aamulla aikaisin matkalla kohti Lieksaa.


Pilvien yläpuolella, oletko isäni?
Hiljaa rukoilen, Jeesus, kuulethan!
Kerro isälleni, häntä kaipaan kovasti.
Lapsen sydän itkee suruaan.

Pilvien yläpuolella oletko isäni?
Tahtoisin tietää kovasti.
Onko kipu hävinnyt ja sydämen 
rauha saapunut.
Siellä missä linnut laulaa
tuhansin kielin ja ilo on loppumaton.
Siellä toivon, tahdon sinun olevan,
oma isäni.

Jeesus kerrothan terveiset isälleni,
häntä kaipaan niin kovasti.

16.2.2018



Olen sumussa, en näe eteenpäin.
Astun vain askeleen eteenpäin,vain askeleen kerrallaan.
Tunnen jalkojeni alla turvallisen maan.
Seisahdan hetkeksi ja suljen silmäni. 
Anna sumun ympäröidä,
En juokse pois. 

Olen tässä.

Jalkojeni alla turvallinen maa.
Minä hengitän sumua ympärilläni.
Odotan.
En astu eteenpäin,
Odotan vaan.

Annan itseni levätä.
Hengähtää.
Annan sumun hälvetä.
Sinä ymmärrät.

13.2.2018

isä.




isä.
Kuljit omia polkujasi, katsomatta taaksesi. Ehkä unohdit jälkesi, 
etkä löytänyt takaisin luokseni.
isä.
Etsin jalanjälkiäsi, enkä löytänyt. Ne olivat kadonneet, 
kuin meren hiekkaan häipyneet.
Ajattelen, olen kuin tuulenvire vuorten huippujen yllä,
kaukana elämässäsi. 
Muisto menneisyydestä, kuin sinäkin.

Haaveilin, katselin, odotin ja rukoilin.
Isä, jälkiäsi en löydä enää. Ne ovat meren hiekkaan häipyneet. 
On muisto vain, syvällä sydämessäni ja valtava kaipaus lapsen, 

nyt aikuisen ihmisen ja isäni
rakkauden. 
isä.
Kuljit omia polkujasi, katsomatta taaksesi. 

Mutta kuulethan isä, toivon, että löysit uuden polun turvallisen,
rauhallisen ja iankaikkisen.
isä.
Sitä rukoilen.
Tiedäthän sen.

Sinua isä aina muistaen lapsen kaipauksella ja odotuksella,
jotka eivät saaneet täyttyä.


Tanja



Nyt en jaksa.
Sydän on niin raskas ja tukahtunut.
Tuska on hirvittävä,
Suru, kaipaus, ikävä, epäusko, epätoivo.

Jeesus, anna toivoa,
paranna ja eheytä lapsen sydämeni.

27.12.2017

Tässä sitä taas ollaan.





Huomenta.
Kaivoin nämä kuvat koneelta. Ennen joulua otin taas innolla kuvia, josko niistä olisi tarvitsevalle taholle, mutta ei onnistu. Ei näillä vehkeillä ja valolla.
Harmittaa!!
Minijärkkäri taitaa olla ihan käyttökelvoton tarkkoihin kuviin ???

Tarvitsen kamerakurssia. Yhyy!!