3.5.2017




Elämä on kaunis, kaunis katsojan silmissä. Sinun ja Minun.
Katseessa nuoren, katseessa jo ikääntyneemmän.

Kauneutta niin monenlaista, erilaista. Arvokasta, tärkeää
ihmisen silmissä, ihmisen sydämessä, tänäänkin.

Vaiheet elämän, kyyneleet, ilon hetket. Luopumiset,
rypyt ikääntymisen. 
Muutokset ihmisen kuoren, läheisemmänkin.


Herra sinä avaat silmät näkemään, kauneutta elämän,
ihmeellisyyttä nuoren, pehmeyttä vanhemman.
Arjen askeleissa hymyjä, tarpeellisia taistoja.
Hetkiä,  pieniä pisaroita kuin kyyneleitä ja niin kirkkaita.

Kauneus on katsojan silmissä. Sydämessä.
Arvokasta usvan harmaan peitossa, piilossakin.
Elämän kauneutta, katseessa ihmisen, vain sydän saa näkemään.
Tänäänkin. Ymmärräthän sen.

Annathan hetken itsellesi, kuunnella sydäntäsi. Katsele kuvastimesta
Luojan luomaa kuvaasi.
Anna katseesi kertoa sanoja tuhansia, lempeitä hyväksyviä hymyjä.
Sinä arvokas nuori, sinä ikääntynyt ihminen.
Tänäänkin.
Ja kuule kuinka tuuli soi.
Hiljaa ulapalta kulkee kutsuen, kuiskaten hiljaa korvaasi.
Todellinen rakkaus on ikuinen, muuttumaton.

Kuuletko kuinka tuuli soi. Huudahtaa nimeäsi kutsuen.
Nyt ja tässä vierelläsi, rakkaus on ikuinen.

Kuulethan kuinka tuuli soi. Hiljaa erämaassa kulkee kutsuen,
tasaisella maalla hiljaa kuiskaten, ethän juokse pois.
Rakkaus ei hylkää milloinkaan.
Kulkee kanssasi läpi tämän maan.

Elämä on kaunis. Kaunis katsojan silmissä. Sinun ja Minun.
Katseessa nuoren, katseessa jo ikääntyneemmän.
Kauneutta niin monenlaista, arvokasta ja erilaista.
Tänäänkin.
Uskothan sen.

19.4.2017



Kaipaan hiljaisuutta, 
mutta en osaa hiljentyä.
Odotan Jumalan vastauksia, 
mutta en aina usko, olenko tullut kuulluksi.
Uskon, 
mutta epäusko tekee kiusaa ja tarrautuu minuun kiinni.

Minulla on vain pieni uskon siemen. 
Haluaisin istuttaa sen syvälle multaiseen maahan.
Sinä et unohda kastella siementäni.
Minä unohdan.
Sinä annat aurinkosi paistaa sille.
Minä en osaa valaista.
Sinä keräät talteen sadon.
Minutkin.
Minulla on vain pienen pieni siemen.
Auta minua pitämään siitä huolta!


9.4.2017


Hiljaista täällä. Olen ollut taas sairaana, jo kolmas tauti uuden työn lomassa... Mietityttää... Onko aiheuttaja pakkausmateriaalit, pölyt, kuiva työpaikkailma, hajut ja stressi!?!
Jään tässä seurailemaan tilannetta!

Ei ole ollut virtaa...

21.3.2017



Itku kurkussa. Sydän raskaana.
Minä, aikuinen lapsi.
Tunnemyrskyssä.
Kirjaan sanoja, korulauseita.
Totuutta en ehkä uskalla kohdata.
Vai onko sittenkään niin.
Kuka on oikeassa, kuka väärässä. 
Onko sillä merkitystä.

Lähekkäin, mutta ei vielä sylikkäin.
Sinä ja minä, minun sisäinen lapseni.
Herkkä olet kai sinäkin!

Sinua en täysin tunne.
Pysy siinä ihan lähellä, tutustutaan hiljaa.
Älä itke kuitenkaan.
En ehkä osaa vielä lohduttaa.

Mutta tiedäthän, olet tärkeä.
Olet äärimmäisen rakas.
Minä välitän sinusta.

Ollaan vaan ihan hiljaa,
sinä ja minä.
Ja tutustutaan hiljaa.

18.3.2017




Huomenta!
Kahvikupin ääreltä täältä!

Yläkerrasta kuuluu kolinaa ja rämimää, pappa korjaa kiuasta ja pieni apulainen on ollut yökylässä. Tuntuu viihtyvän hyvin papan kanssa. Pienet askelee kuuluu...
Pappa keitti aamupuurot, vaihtoi vaipat ja puki päälle ja pieni touhua vieressä jotakin. Ei ole ajankuluongelmia ei!

Mitä on PMS. Sitä että päässä kiristää, tuntuu pahalle ja itkettää. Pienestä asiasta nousee maailman isoin asia ja kiukuttaa ihan kaikki. Ja mikään ei tunnu hyvälle! Sitä tunnetta eilen sulattelin taas kerran kauppareissulla ja istuin hiljaisessa autossa yksikseni. Silloin ei kaipaa ketään, eikä mitään. Kun saa vaan hetken olla yksin ja antaa pahan olon tulla ulos, helpottaa.
Ja sitten kun on helpottanut,  saa vain purkaa ajatuksia ja sanoa miltä tuntuu ja mikä tuntuu. Että siinä lähellä on joku joka ottaa vastaan ja kuuntelee, eikä yritä ratkaista jokaista pientä ongelmaa. Tai antaa viisaita päätöksiä!
Joo kiitos vaan ei vaan viisaille ajatuksille!

Että sellaista se on tämä naisihmisen elämä välillä. Kunnon tunneviidakkoa jossa välillä on rauhallista ja seesteistä ja taas välillä myrskyää niin, että puita kaatuu.

Mutta mä sain eilen vaihdettua mullat kukkiin ja uuteen itse tekemääni ruukkuun istutettua yhden kukan.
Eikä siinä mitään, mutta enhän mä niitä pussin kylkiä lukenut, niin tulipan laitettua kukkasille sitten istutusmultaa kunnon ravintorikkaan kukkamullan sijaan.
Eikun vaihtamaan, ainakin osalle! 
Mutta nyt on kukilla kevät ainakin ja kyllä se vain tuonne uloskin tulee vähitellen. Jes ja elämä voittaa taas!!
Hyvää viikonloppua jokaiselle! Mä otan iisisti!!






16.3.2017

clay works.


Ai että. Se on oikeasti kevät nyt! Ja se uusi mangoliakin kukkii, kun edellinen kuivui pystyyn, eikä suostunut tekemään nuppuja. Kukkakaupan täti antoi mulle tilalle uuden toista lajiketta ja nyt se kukkii niin kauniisti!
Lumet ovat sulaneet sellaisella vauhdilla, se vähä mitä täällä pääkaupunkiseudulla nyt on ollut. Linnut laulaa ja maa tuoksuu märälle mullalle!
Valon määrä vaikuttaa myös pääkoppaani, mieleeni ja jaksamiseeni, oikeasti! Tosin nyt, kun työmäärä on muuttunut toiseksi ja sen laatu, väsyttää normaalia enemmän.
Mutta vastapainoksi kiipeämiselle ja nostelulle, olen saanut itsestäni irti pienille hölkkälenkeille tuonne pölyiseen keväiseen kaupungin ilmaan. Ainakin nyt niin kauan, kun hengitys kulkee...allergia aika kun alkaa olla pian käsillä! Tai on jo!! Nooh, astmalääkkeellä mennään...

Kiitän auringonpaisteesta, keväästä, kodista, työstäni, kaikesta! Kiitän ihmisistä ympärilläni, rakkaistani, kaikista!
Arjen elämässä on kaiketi kysymys kiitoksesta, väsymyksenkin aikana, levon aikana ja kun vain saa olla ihan paikallaan. Ehkä juuri silloin muistaa kiittää, olla hiljaa ja läsnä. Ihan itselleenkin!!
Elämä on arjea, arkea ja arkea. Toteamus ja ajatus, kyllä! Mutta arjessa kaiken sen työmäärän keskellä, kaupantätinä, pyykinpesijänä, jääkaapin täyttäjänä, hoputtajana, huolehtijana jne... jne. 
Niin, arjen keskellä tuntuu juhlalle, kun on vapaapäivä, tai ihan täysin vapaa viikonloppu ilman töitä!
Se on kuin juhlahetki, loma tässä kevään keskellä! Asennekysymys tämänkin kaiketi on!!

Mä lähden nyt kahvinkeittoon ja kauppaan, ennenkuin kuin se kaupantädin rooli alkaa taas kello 16.00! 




4.3.2017


Olen täynnä kysymyksiä, väsymystä, hiljaista hätää. 
Silmistäni sen tarkka voi havaita, puheeni riveiltä lukea.
Elämäni, muutoksen tuulessa, uuden kynnyksellä,
minä juuri sille astuneena. 
Uskoni koetuksessa tälläkin hetkellä, 
epäuskoni silmieni edessä.
Sydämen liitutaululla.

Tarvitsen uskoa, tarvitsen todella.
Saanko sitä, saisinko oikein paljon.
Kiitos!

Näenkö sittenkään eteeni kuin päivän matkan.
Sumun peitossa on tulevaisuus.

Isä, olen niin pieni ja eksyksissä.
Hädässä isossa laivassa.
Vajoaako laivani myrkyssä!
Tipunko minä kyydistä.

Antaisitko valon tähden taivaalle johdattamaan.
Antaisitko sydämeeni lujan luottamuksen,
epäuskon sijaan!

Vai opetatko taas pientä lasta!
Opetatko tarttumaan kirjoitetuun kirjaan.
Lupaukseen juurtumaan.
Arjen elämässä aina puoleesi kääntymään,
lujasti, varmasti,
uskoon vain turvautumaan.

Mieleni linnakkeet sinä saat murtumaan.
Ja pelkoni, hätäni.
Ihmisen elämäni.
Tunnet kaikista parhaiten.

Jään tähän!