Ystäväni on kuitenkin!
Varpaissani tunnen kostean kylmän maan.
Se hiipii hiljaa ja varpaitani salaa koskettaa.
Mennyt on menojaan lämmin ystäväni.
Heilutti vain kättään,
kuiskasi tuuleen hiljaa mennessään.
Tulen takaisin.
Ilman viileys takertuu takkini liepeeseen,
salaa matkustaa mukanani,
minne menenkin.
Vaikka se hiljaa hiipii ja varpaitani koskettaa,
tuumin,
ystäväni on se kuitenkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti