Kaukainen lintu

Ei kuulu linnun laulua enää.

 Kesä on mennyt menojaan, vei mennessään laulun ja linnun.

Kaukaisille maille se varmaankin  nyt lensi,

toiseen maahan, toiseen pihaan, aamulauluansa laulamaan.

Herättelemään toista ihmislasta, unesta!

 Se aamuisin saapui hiljaa, varovasti tervehtimään, 

herätteli unesta ja hyvän huomenen uuden toi tullessaan.

Tuota visertäjää hentoa, pientä lintua, kuule nyt en.

Kaipaan sen hentoa huomenlaulua. 

Syksyn jälkeen, talven mennen, kevään saapuessa, 

kenties kuulen taas kaukaa sen laulun.

Uneni sekaan tuo se toivotuksen uuden aamun.

Odotan laulua, kaukaisen linnun.