Amerikasta muuton jälkeen iloitsin, kun seinät talossa olivat valkoiset, oliivin rusehtavien seinien jälkeen. Lämmin puinen parketti tuntui mukavalta jalkojen alla, viileältäkin, beigen kokolattiamaton jälkeen. Tunkkaisen jälkeen tuli ilmaa ja tilaa hengittää.  Valkoinen rauhoitti ja antoi mahdollisuuden. Päähänpistona maalasin poikien huoneeseen liitutauluseinän menneenä syksynä, tosin nyt tuntuu, kuin huoneessa olisi vähemmän valoa. Mutta kun alkaa kyllästyttää, voi seinän sutia piiloon.

Joskus tuntuu, että värit ovat kateissa. Mutta miten elinvoimaisia ne ovatkaan, kun yksikin löytää tiensä kotiin. Tuo sininen... siinä on jotain niin piristävää. 

Eilen illalla  tein heräteostoksen, värillisen sellaisen. Ostin sinisen paidan! Harmaa tuubikin valmistui, tosin hiukan tyköistuva kylläkin, ohjeetta kun sen tein. En edelleenkään osaa lukea neulontaohjeita... Harjoitus tekee mestarin ja ellei minusta kutojaa tule, ei se haittaa. Aina voi yrittää!

Monesti sitä miettii, viitsiikö aloittaa uutta käsityöprojektia, mutta ellei aloita, ei valmistakaan tule. Myös armollisuus itseä kohtaan siinäkin, jos kaikki eivät aina onnistu, ei haittaa! Kokeilumielessä on hyvä aloittaa!