Pieniä iloja, suunnitelmia. Hetken toteutuksia,
arjessa.

Hämärää jo oli. Oli vain lähdettävä ja taas melkein viime tingassa.  Kaappasin suksisiteiden palaset mukaani ja ajoin paikalliseen urheiluliikkeeseen. Hyvillä mielin siellä odottelin, kun ystävällinen myyjä lupasi asentaa muovipussini sisällön palaset paikalleen uusiin tuliteriin suksiin. Siinä itsekseni tuumasin, että enpä olisi  tuosta kasasta osannut laittaa paloja oikeille paikoilleen. Eipä tainnut myöskään poikani sukset olla asennusmestarille kauden ensimmäiset! Taitavan tottuneesti vain poraili ja kasasi kuin pientä palapeliä, välillä vähän liimaa käyttäen. Tyytyväisenä ja hyvillä mielin sain sukset, vielä huokemmalla hinnalla, mitä aluksi luulin.
Vielä edessäni odotti päänvaivaa tuottava suksien voitelu. Sen kun pitäisi tehdä jotenkin niin, että lapsen ei tarvitsisi hiihtää taaksepäin kovinkaan paljon.
Hämärää jo oli...kun kotiin saavuin, mukanani myös muutakin. Hiukan auringonkeltaista, hymyä poskipäilleni tuovaa. Kevään odotuksen tuntua.