23.2.2013

 


 

Lauantai ilta ja hämäryys saapuu hiljalleen. Hiukan hitaammin kuin aikaisemmin, kuitenkin. Ihmeellistä, kuinka talvi väistyy, vaikka se on pitkä ollutkin ja vielä kesken. Sen aika on siirtyä aikanaan syrjään kevätauringon tieltä. Lintujen laulua kuuluu päivä päivältä enemmän. Kaupungissakin!
Olemme olleet ahkeria. Mieheni tosin ahkerampi kuin minä, tuolla urheilupuolella, mutta yhdessä olemme ahkeroineet ja askaroineet. Minulla on toimelias mies!
 Hylly pääsi seinälle ja nuppinaulakot eteisen seinään, laatikon pohjalta. Ompelukonekin on ollut hiukan käytössä, kun ompelin valkoisesta kirpputorilta ostamastani suojamuovista säilyttimiä. Uuden pinkin kassin eteiseen ja vielä tyynynpäällisen olohuoneeseen. Kuinka iloitsenkaan uusista pienistä muutoksista jotka ovat vain odottaneet tekijäänsä. Huomaan, että myös kevään tullessa väritkin löytävät tiensä. Vai onko se kuitenkin niin, että nuo värit jotka ovat olleet kateissa, ovat löytyneet piilopaikastaan. Jostakin, missä niitä on säilytetty, kuin odottamassa löytäjäänsä. 
Uskallusta se kaiketi vaatii, olla oma itsensä. Aikansa etsiä ja sitten löytää. Jotakin kadoksissa ollutta, omaa itsenään.
Elämää.






2 kommenttia:

  1. Tosi kivalta näyttää toi nuppinaulakko! Ja hauska idea ommella muovipressua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Ihan tohkeissani ompelin ja tuli ihan kivoja. Nyt on pussukoita vähän joka lähtöön x )

      Poista