Keskiviikko aamu sarasti ja kello oli hädin tuskin puoli seitsemän, kun portaat alakertaan narisivat. Sieltä se nuorimies taas tassutteli alakertaan. Katselin ikkunan raosta ulos ja aurinkoa ei näkynyt. Taivas oli pilvisen usvan peitossa. Tänään siis ei aurinkoa. Kuinka päivä olikaan pirteämpi jo aamusta alkaen, kun auringonvaloa sai katsella heti ensimmäiseksi herättyään. Aamutouhut alkoivat, siinä samalla keitin itelleni kahvia ja taas liikaa... Vanhin lapsi valmistautui kirjoituksiin ja kouluun lähtöön. Oli hänelläkin aikainen aamu. 

Pian kuului vain heipat ovelta ja kiirehdin halaamaan jas siunaamaan päivän urakkaan. Kello kiirehti taas liian nopeasti eteenpäin. Nuorimies harmissaan, kipusi yläkertään toppavarusteet päällään etsimään koulukirjojaan, jotka itse olin piilottanut. Olen liian nopea, siivoamaan, esiltä pois panemaan. Ja taas olimme myöhässä. Koulun kellot olivat soineet, kun hoputin toista ottamaan juoksuaskelia. Itse starttasin auton ja ajoin läheisen ruokakaupan pihalle. Jääkaaappi oli taas tyhjä. Tuttua taloudessa,missä asuu useampi asukas. Keräilin ostoksia ja pakkasin, onneksi sain tehdä tämän kaiken rauhallisessa ympäristössä, vain muutama asiakas aamukahdeksan aikaan. 

Kotiin palattuani, oli samaa kahvia pannussa, lämmitin ja nautin vielä tilkan, nyt aamupalan kera. Talossa vain minä ja kurkkuörkki tautinen poika, koneensa ääressä. Hiljaista.

Harmaa mieli. Mutta nyt, valoa, aurinko alkoi tulla pilviverhon takaa esille, valaisemaan päivääni, tuomaan iloa tähän hetkeen ja ehkä vähän myöhempäänkin. Kiitos, kun tulit!

Kaapin perältä piilosta, löysin rullan Ikean kartonkipaperia ja muutaman pensselin sekä maalarinteippiä. Tänään töissä voitaisiin maalata tilkkutäkkimattoa, vesiväreillä. Jos vaikka saisin pienet ihmiset innostumaan ideastani. Tehtäisiin elämän tilkkutäkki tai raidallinen matto. Erivärisiä ja kokoisia paloja. Kirkkaita ja tummia, värillisiä, suuria ja pieniä, kaikenkokoisia.

Onhan oma elämänikin kuin räsymatto, koottu erivärisistä ja kokoisista paloista. Sitä on kudottu, valmistettu, parsittu ja puhdistettu. Joitakin lankoja on kokonaan, kuin katkaistu. Joku palanen on kovin rispaantunut, aivan kulunut.  Värit haalenneena, ihan kuin kokonaan kadonneena.

Minun elämäni matto, kuitenkin juuri sellainen, joka vanhanakin ja kuluneena, on arvossaan.