Maanantai illan suussa poikkesin lähi Fidallamme. Sieltä löysin kaksi hyvässä kunnossa olevaa Arabian kukkaruukkua. Toinen oli isompi ja toinen vähän pienempi. Nyt valkoinen jo aikaisemmin kierrätyskeskusksesta löytämäni ruukku sai seuraa. Innostuin vielä istutushommiin ja siirtelemään kukkia ruukuista toisiin. Nyt on kukilla uudet mullat ja toivon mukaan hiukan enemmän energiaakin tulevaan kevään ja kesän kasvuun.
Kaiken kaalisopan nauttimisen ja vähäisen syömisen lomassa innostuin kuitenkin taas illan myöhäisillä hetkillä siirtelemään tavaroita toisille paikolleen. Kummasti tuntuu erilaiselta pienen pienetkin muutokset.
Useinhan se on niin, kun omaa kotiaan katsoo, moni asia näyttää niin kuluneelta. Mutta kun ajattelee tarkemmin ja katselee armollisemmin, se on KOTI, omien käsien ja ajatusten kautta syntynyt. Koti, jossa on oma väki, suurilukuisena tai vähälukuisena. Eivät esineet ja huonekalut, vaan tärkeät ihmiset, elämä sinällään. Ilman heitä, tärkeitä, rakkaita, arvokkaita läheisiä, ei kotimme olisi täydellinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti