Aamupalan jälkeen taiteilin itseni yläkerran hallin pöydän päälle. Tarkoituksena pyyhkiä paksua harmaata pöylykerrosta yläkaappien päältä. Sen verran hatara olo tuli pöydän päällä seisomisesta, että painelin ulkovarastoon ja hain taloyhtiön A tikkaat. Nyt saisi pölyt yläkerran kaapin päältä kyytiä. Meidän taloudessa kun ei tunneta keittiöjakkaraa tai muuta sen sellaista  korkeampaa tuolia, jolla voisi kiivetä ylemmäs. Ei auttanut muu kuin hakea tikkaat varastosta. 

Tikkaiden kanssa sitten kolistelin yläkertaan ja kiipeilin tikaspuille. Jossain yläportaalla tuumin, painava laatikko sylissäni, että isi hei, tulisitkos vähän auttamaan. Siihen jähmetyin ja odotin, liikkumatta, tunne ehkä romahtavista tikkaista allani. Niin enhän ollut sitten mitenkään testannut tikkaiden lukitusta, tai en sellaista edes niistä löytänyt. Tuumin vain, että kyllä ne kestävät, kokeillaan. Mutta painava laatikko sylissäni, tulin tulokseen, että eivät ne taida ihan juuri niin kestääkään.

Isi tuli auttamaan ja uskalsin kiivetä uudelleen tikkaille, ei enää niin epävarmoin askelin, kuin aluksi. Laatikot tuli tutkittua ja ylimääräiset laitettua pois. Lähi Fida saa lähipäivinä pienen pahvilaatikollisen kirjoja.

Odotuksen tuntua myös yllätyksestä jonka saapumista odottelin.  Ja se yllätys tipahti postilaatikosta tänään ruskeaan kirjekuoreen laitettuna. Tosin eilen löysin sen jo kaupan hyllyltä, keväiseen asuun pukeutuneena.

 

Ihmisen elämä on koottu niin monesta palasta. Joskus niitä paloja on vaikea löytää, tai  joskus ne ovat  aivan kasvojen edessä, kuin kosketusetäisyydellä. Arkana niihin ei uskalla tarttua, rohkaisua tarvitaan. Tulee uskaltaa, avata kuin uusi rasia, lahja.

Rasiassa on monta lokeroa ja jokaisessa lokerossa jotakin pientä, yllätyksellistä.

Loppujen lopuksi saattaa uteliaisuus voittaa ja uskallusta tarvitaan. Mutta miten muuten voi löytää palasia, josta elämä on koottu, ellei ole uskallusta, ellei uteliaisuutta. Ellei luottamista, että kaikkea etukäteen valmistetaan.
Se kaikki hyvä ja kaunis on lahjaksi saatua. Ihmeellistä! Tämäkin lahja, pieni elämän palanen.

Siitä jaan pian lisää.