Istuessani koneen äärelle, tuumin mitä tänään kirjoittaisin.
Jalkojani kolottaa ja keittiö on edelleen siivoamatta, iltapalojen jäljiltä. Margariinit pehmiämässä mukavasti ja tiskikone täynnä puhdasta tiskiä. Ketähän mahdollisesti odottaa...Yläkerrassa kaksi nuorta miestä ovat tainneet sammua, vain koneeni hurina, joka sekin taitaa pian sammua. Ikäänsä, tosin. On ollut täysi päivä. Vaikkei ansiotyössä, niin kotona sitten niin. Mainospino odotti jakajiaan ja muutamat Tuija pensaat istuttajaansa. Multasäkki levittäjää.
En ole kovin organisoitunut työn tekijä, joten aloitin sitten sillä mainosten jakamisella. Apuvoimia sain yläkerrasta, kun nuori tyttäremme lähti omaa osuuttaan hoitamaan. Harmikseni havaitsin, että olimme jakaneet samaa taloa, kahdesti! Minä ja hän!
Turhaa sitä käsiä pesemään kaiken mustan painomusteen jäljiltä ja vain paljain käsin niitä pensaita istuttamaan. Jossain vaiheessa tajusin, että havut pistelevät ja tekevät kirveleviä näppylöitä käsivarsiin. Hanskat kun olivat liian kaukana, etuoven edessä portailla. Eipä käynyt mielessä!
Pensaat tuli isutettua ja juotettua kylmällä hanavedellä. Eikä ne hommat siihen loppuneet. Hetkeksi istahdin koneen äärelle, nuorimies tuli ja tuhahti, etten ollutkaan käyttänyt sitä vararaa jota hän oli kaivannut pihalle, metsään. Siinä taas ymmärsin, että sylittelyhetki taisi olla paikallaan ja yhdessä lähdimme lämmittämään mikromaitoa, eli kaakaota. Tuli siis syli ja tuli hali!
Siellä ne iltapalat edelleen ovat, siltä samaiselta kaakaoreissulta, pöydässä. Nuoret miehet söivät ja hävisivät yläkertaan, hammaspesulle ja nukkumaan. Minä taas otin sen vasaran jota pihalle oli kaivattu. Olin jo aikaisemmin päivällä käynyt kaupassa ja ostanut sellaista taustalevypahvia, olohuoneen hyllyyn. Siihen vaneriseen. Siinä tohinassa yksi levyistä tipahti varpailleni ja kumma kipu jäi jomottamaan. Siellä kaupassa se levyleikkaajamies oli vielä sanonut, että kanna varovasti, etteivät tipu. Kulmat menevät herkästi rikki! No joo, kyllä ne levyt aika ehjinä pysyivät kotiin saakka, mutta nyt on isovarpaassa kynnen alla mustelma! Minulla, ei niillä pahvinpaloilla!
Mutta sain levyt naulattua vasaralla ja hyllyn takaisin omalle paikalleen. Hyvä mieli tehdyistä pienistä asioista.
Nyt kutsuu vielä pieni puhdetyö.... Keittiö!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti