Tuttuja asioita. Vain pieniä siirtoja. Arjen iloja. Pieniä asioita. Elämän.
Kutsuttu meitä on kulkemaan.
Arjen matkaa jakamaan.
Hetkiä arvokkaita.
Toisia siunaamaan.
Sinuakin. Rakastamaan.
Ei omin voimin pysty ihminen.
Saviastia tomuinen kun on.
Mutta, kun astia pala palalta puhdistuu,
valmistajan käsissä uudeksi muuttuu.
Ihminen, savea vain on.
Halpaa tai kallista, suurta se on.
Ei ole väliä muodolla, ei merkillä.
Vain sisältö astian, Suuremman rakkauden.
Muuttaa astian. Murtaa sydämen. Minunkin.
Kipua puhdistus tuo mukanaan.
Muuttaa astian pintaa,
sisältäpäin rikkoo pintaa, hioen.
Hellästi, rakkaudella muuttaa Hän.
Astian oman, valmistetun.
Vahvaksi rakentaa, hiljaa ja hellästi muokkaa.
Ei astia huomaa tarkoitustaan.
Käyttöön on asetettu, arjen matkaan mukaan.
Vierelle toisen astian.
Halvan tai kalliin, savisen.
Rakkaus murtaa astian.
Rakkaus murtaa sydämen.
Minunkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti