28.5.2013

Tuulen huminaa




Sormet mustassa spraymaalissa tuumin huvittuneena. Juuri niin tyypillistä impulssiivista toimintaa, minulta!
Tänä aamuna hetken mietinnän jälkeen, vanha ikean lamppu sai pikavaihtovärin, kun vanhaa mustaa maalia oli kaapissa. Sen enempää miettimättä, vain ryhdyin tuumasta toimeen. Ja iloitsen taas siitäkin!
Katselen mietteissäni valkoista pellavaista verhoani, jonka senkin vain ompelin ja ripustin ikkunaan. Nopesti, sen suurempia miettimättä vain toimin ja tein. Kuinka valkoista ja puhdasta tuo kangas onkaan. Kuinka valo siivilöityy sen lävitse. 
Olo on hyvä, mieli on hyvä, tehdyistä töistä!
Taakka jota kannoin tekemättömistä töistä oli väsyttävää. Kun pakastin on täynnä leivonnaisia ja ikkuinoistakin suurin osa pesty, huomaa kuinka väsymystaso laskee. Ei aina taida ollakaan niin, että väsyttää kun työt on tehty, vaan ennen sitä, kun töitä ei ole tehty. 
Taipumuksena meillä ihmisillä on kantaa turhaa huolta ja murhetta niin monista asioista. Oppiläksyä ikä kaikki! 
Juuri lukemani kirja, Älä mistään murehdi (Joyce Meyer), oli juuri tähän hetkeen sopivaa luettavaa. Vahvistavaa. Vaikka olen ihminen, murehtija, hätäilijä, stressaaja, voin silti luottaa, että kaikella on aikansa ja paikkansa, auringon alla. Kun päätän olla murehtimatta, kun päätän luottaa Korkeimman huolenpitoon, voin paremmin, jaksan paremmin.
Kyse ei ole siitä, että voisin jättää pyykin pesemättä ja tiskit tiskaamatta ja luottaa, että kaikki hoituu. Vaan luottaa, että kun teen parhaani niissä asioissa jotka kuuluvat minulle kullakin hetkellä, muut asiat hoidetaan ennalta käsikirjoitetun mukaan. Minun paikkani, minun aikani, on toimia sen mukaan, että en myöskään väsytä itseäni sellaisella mikä on turhaa. Mutta näihän me ihmiset teemme.
Opettelua ja oppimista, elämä.
Kahvikupposeni vieressäni, tuulen humina avonaisesta ovesta, ovat tällähetkellä kiitoksen aiheitani. Mukaan luettuna kaikki tekemäni työt, jotka odottivat vain tekijäänsä. 
Älä mistään murehdi, tuo kirjan kansi aloittaa. Sillä tahtoisin aloittaa tämänkin päivän ja sen työn joka sille on varattuna!

2 kommenttia:

  1. Hyvin hyvin tuttuja mietteitä! Itselleen täytyy vähän väliä muistutella, ettei stressaaminen ja murehtiminen auta, vaan vievät vain aikaa, energiaa ja ilon pois elämästä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja sen kun muistaisi, että se on myös epäluottamusta suurempaanja väärää luottamusta
      omaan voimaan.
      Luontaista ihmiselle kuitenkin, mutta kaikki minä voin hänessä, kun Hän minua vahvistaa.

      Poista