3.6.2013

Hetki

Otin kamerani ja nappasin mieheni sandaalit takaterassilta jalkaani. Sen enempää ajattelematta lähdin kävelemään lähimaastoon. Tarkoituksena oli ensin tallentaa kaksi kaunista pallolaukkaani, ne kaksi ainoaa jotka kasvavat varaston kupeessa. Mutta. Tämä pieni puistokaitale keskellä suurten talojen ja hetki. Voisi kuvitella olevansa  metsässä, ei taloja lähipiirissä. Vaikka läheisessä puistossa kuorma-auton lavalta juuri laskettiin kauhoittain uutta hiekkaa hiekkalaatikolle, tai joku läheisessä kerrostalossa tuntui hakkaavan mattovaan uutterasti parvekkeella. Tämän pienen hetken sain katsella ja ajatella mitä tällä paikalla on ollut joskus. Sen todisteena on kallistunut portinpylväs puiden katveessa ja kumaraan kaartuneet vanhat omenapuut. 
Täällä keskellä suurten talojen on pieni puistokaitale. Ja kun sulkee korvansa, siristää silmiänsä, voisi kuvitella olevansa jossakin vähän kauempana...

2 kommenttia: