Kuinka monta kertaa olenkaan tuota samaa tuttua sanontaa käyttänyt, hiljalleen eteenpäin... Siltä kuitenkin tuntuu. Vaikka pienin askelin jatkammekin matkaa huoneiden järjestysrintamalla, sai nuorimies huoneeseensa matkalta muutaman tyynyn sänkynsä koristeeksi. Ja tuo lintu, jonka siipiä en näe, löysi tiensä meille kierrätyskeskuksesta. Yksinkertainen, kaunis ja jonkun taitavan käsillä tekijän tekemä.
Kun omin silmin katselee tekemäänsä, ei sitä osaa aina arvostaa. Mutta kun aikaa kuluu, saattaa mieli muuttua, silmät kuin uudelleen avautua näkemään piilossa oleva kauneus. Joskus tuo kauneus tuntuu kuin olevan vain katsojan silmässä.
En ole maalannut pitkään aikaan. Nyt erästä kuvaa lehdestä katsellessani, koin kuinka tuo maalaus herätti halun maalata, samankaltaista, rauhoittavaa. Vain selkeitä, suoria pensselin vetoja, ei tarkkaa ääriviivaa, kuvaa tai hahmoa. Vahvaa sinistä väriä, vaaleaa ja tyynnyttävää. Kuin tyyntä merta, unessa.
Ehkä pian kaivan maalini laatikosta ja koettelen kuivaneita pensselin päitä jo maalattuun kanvaan pintaan. Eihän sillä ole väliä, vaikkei ole maalarin taitoja, koulutusta ja ymmärrystä värien maalista. Vain tuo tunne kuinka saa antaa pensselin tehdä työnsä. Iloita rauhallisista väreistä. Hetkestä, käsillä tehden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti