22.7.2013

just something


Ihastelen kuvaa ja pöytää. Pidän väreistä. Rauhallisesta valkoisesta, elämän värisestä punaisesta. Vähän on tunne kuin puunukella, ajatukset harhailevat ja mieli tekisi tehdä jotakin, mutta inspiraatiota ei ole, laiskottaa. Tuulen mukana kai jonnekin lentänyt, hetkeksi vain...
Tänään on maanantai. Kävin päivällä ostoksilla ja kannoin viisi kassillista ruokaa kotiin. Huomenna tulee talo täyteen nuorta energiaa!  Mietin, poistuisinko itse paikalta...

Puut huojuvat tuulessa ja sisälläni tunne, onko syksy todella tulossa. Kuitenkin, vielä on heinäkuu. Odotan, että aurinko paistaisi ja koskettaisi vihreää nurmikkoa. Lämmitäisi.  Herättäisi eloon nuppuisen kukan, antaisi kasvuvoimaa vielä hetkeksi. Ennen syksyn tuloa, ennen keltaisien lehtien kahinaa. Ennenkuin tuuli puhaltaa keltaiset lehdet pois ja pihaan jää vain paljas harmaa puu, sekä paljaat pensaat.
Katselen, kuinka tuuli huojuttaa puita, kuuntelen kuinka ikkunasta kantautuu lasten ääniä. Lapsia ei kolea sää haittaa.
Nuorimies odotti keittiössä Afrikan tähti edessään, pelaamaan.
Ehkä sytytän kynttilänkin!

4 kommenttia:

  1. Heinäkuussa minullekin on usein tullut tunne, että on aika sytyttää kynttilä, ja eilen sytytin tämän syksyn esimmäisen.

    VastaaPoista
  2. Tämä ilma, kolea ja harmaa...tulee ajatus kynttilöistä ja tuoksuisista sellaisista.
    Unohdin tosin sen kynttilän tänään kuitenkin, kun ruvettiin pelaamaan...

    VastaaPoista
  3. Eräs viileä ilta oli ilmassa jo aavistus syksyä,melkein säikähdin,eihän vielä kun on heinäkuu.. Toivotaan vielä aimo annos lämpöä loppu kesään! Kauniisti kirjoitit,kuten aina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle!

      Uskotaan, että vielä saadaan lämpöä ja auringon valoa.
      Se syksyhän ei ole vielä pitkään aikaan...
      =)
      joskus sitten syyskuussa.

      Poista