kesäntuoksuja.

Nuorimies lähti seuraamaan isompaa veljeään metsään ja kaipaili astiaa itselleen. Valkoinen sanko oli otettu jo kotoa mukaan auton takakonttiin, mutta eihän siitä kahdelle kerääjälle jaettavaksi ollut. Talonväen puolesta nuorimies sai käteensä kauniin pärekortin, jonka kanssa lähti mökin ympäristöön veljensä kanssa. Molemmilla jaloissaan laina kumisaappaat ja punaiset marjakerulit käsissään. Nuorimies kävi tämän tästä näyttämässä saalistaan, toinen hiukan harvemmin.  

Kun marjastaminen alkoi uuvuttaa, kaverukset vetivät uimahousut jalkoihinsa ja kahlasivat viileään veteen uimaan. Uimalasit silmillään  nuorimies pärski ja tuntui nauttivan suunnattomasti vain vedessä olemisesta.

Saunalauteilta oli mukava pulahtaa uudelleen ja uudelleen vilvoittavaan veteen.  Illan tullen alkoi paluumatka ja marjastajamme sekä uimarimme olivat hyvin hiljaisia...

Yön nukuttua, kaupankäyntiä käytiin poimituista marjoista ja hintaan sisältyi toki myös marjojen puhdistus. Nuorimies päätti kuitenkin myydä osuutensa isolle veljelle ja kauppahinnasta sovittiin. Kaiken marjastamisen ja puhdistamisen jälkeen kaiken kruunasi isin leipoma mustikkapiirakka. Niin ja sillä aidolla pohjalla...

Vaikka tuntuu, ettei mitään ole saanut aikaiseksi. On kuitenkin. Löysin kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta vanhan koulupöydän tuolin ja kuljetin tuolin kotiin. Tuoli oli päällystetty vihreällä kankaalla ja kun tuolia liikutti, keltainen puuterimainen pöly nousi ilmaan. Oli superlonit tuolin istuinosassa ja selkänojassa nähneet parhaimmat päivänsä!

Urheasti, päätin kuitenkin yrittää ja katsoa miltä istuinosat näyttäisivät kaiken sotkun alla. Sotkun alta paljastui vanerinen istuinosa. Hiukan vielä lisää hiomista ja ehkä  puuvahaa tai maalia, saattaa tuolista tulla käyttökelpoinen. Ainakin nuorimies tuolin nähdessään tuumasi, että " mä haluun ton"!!

Päivät kuluvat ja kesä lipuu eteenpäin päivien mukana. Hiljalleen kääntyy heinäkuu elokuuhun. Mutta ei ihan vielä... Ja nyt kun on nuorella miehellä ne uudet "crocksitkin"! Niin kesä jatkuu....