27.8.2013

Elämän oppikoulua


Kun katselin leikkaamani mainospalaa, tuli ajatuksiini oppikoulu. Elämän oppikoulua koko tämä matka, aivan alkutaipaleelta loppuun asti. Joskus tuntuu, että joutuu käymään saman luokan uudelleen ja toisinaan ymmärrän, että olen jo oppinutkin jotakin.  Toimiessa ja tekiessä sen huomaa, vasta jälkeenpäin ymmärtää.
Toivoni on aina mukanani, elämän oppikoulussa. Toimiessa ja tekiessä, toivottomuudessakin, Totuus on.
Tänäänkin työni touhussa. 
Eihän sitä itse aina tunnista ja tunne oppineensa, ymmärtäneensä. Siinä piileekin se elämän oppikoulun viisaus. Ei anneta numeroita, ei arvosanoja, ei lakkeja, ei nimityksiä. Sen arvo ei määräydy siitä, kuinka monta vuotta olen ollut tässä koulussa, luovuttanut suuria lasteja tai jättänyt taakse menneitä. Mutta astunut polulla eteenpäin, luottaen ja uskoen. Se mitä tulee vastaan, opettaa. Sen minkä jätän taakse, sen saan luovuttaa. Sitä mitä minulle nyt opetetaan, saan ehkä jonain päivänä ymmärtää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti