14.10.2013

sunnuntai kävelyllä.


Pieni vaahtera, aivan yksin.
Rinnallaan ei ketään.
Takanaan vain suuria paljaita puita.
Oksilleen sai valon.
Auringon kosketuksen, takaa korkeiden puiden.

Siinä lempeässä valossa.

Katseeni osui siihen. 
Kuinka kaunis se olikaan.

Auringon koskettaessa, syksyisen tuulen puhaltaessa.
Yksin, hento vaahtera.
Sai kaiken ympärillä kuin hetkeksi katoamaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti