Tuulen huminaa hiljaisissa puissa.

Oksien havinaa, 

hiljaista kosketusta toisiansa vasten.

Paljaana, paljastettuna.

Pinta naarmuilla, sydän kuivaneena.

Avoimena  tuulen tuomille teille.

Mahdollisuuksien oville.

Ihmeille, pienille ja suurille.

Alla taivaan avoimen. Pilvien ja tähtien satojen.

Oksia kuivia karsitaan.

Turhat poltetaan ja vain tuhka jäljelle niistä jää.

Hetken on hiljaista.

Hetken ei mitään näy.

Karsitusta versoo uusi alku.

Oksa uuden elämän.

Ei vanhaa enää näy.

Karsittukin jo vihertää.

Hiljalleen kasvaa, pintaa arpien häviää.

Alla taivaan avoimen. Pilvien ja tähtien satojen.

Vain jäljelle jää, se mikä on tärkeää.