25.11.2013

Rujoa ja ruskeaa.



Herätyskello herätti aivan liian aikaisin. Kömmin sängystä ja ensimmäisenä kapusin yläkertaan herättämään nuoria miehiä. Toinen, pimeässä huoneessa, oli juuri herännyt. Toinen taas, valonkajossa nosti päätään ja aloitti aamutoimensa. Kolmas vielä untenmailla, piti olla hiljaa ja sen näytti tuntuvan mahdottomalta.
Ilman aamupalaa, ilman aamukahvia lähdin koululaista viemään, ajatuksissani mietin, kuinka kauniita kuvia tulisi tässä aamun kajossa. Aurinko nousemassa, taivas sinisenä ja ilma raikkaan kirpeänä yöllisestä pakkasesta. Mittari näytti vieläkin pakkasasteita.
Keittelin aamuteet ja lähdin ulos kamera mukanani. Ympärillämme vain suuria taloja, kuvattavaa sain kuin etsiä, ja taltioin vai lähikuvia, pieniä muistoja. 
Maa oli pakkasen jäljiltä jäinen, heinikko ratisi kenkieni alla. Kaikki näytti niin kuolleelta, ruskealta ja elottomalta. Kylmän tuomat kauniit valkoiset jäähileet koristivat heinikkoa, puiden oksia ja rikkaruohoja. Rikkaruohot kaikessa rumuudessaan, ruskeine varsineen, näyttivät kauniilta valkoisen harson verhoillessa niiden pintaa.
Auringon koskettaessa herkästi, kaikki tuo valkoinen kaunis tuli esille. Ihmeellistä, miten muuttuikaan luonto. Syksyisten sateiden lyömä ja ruskeiden lehtien peittämä maa, tänäänkin näytti riisuttuna kauniilta. Pakkanen ja hiljaa heräileva aurinko oli saanut sen aikaan. Muuten en olisi sitä edes huomannutkaan. 
Tässä pimeydessä on kävelty eteenpäin kuin mitään näkemättä. Päivän valossa ei ole ajatuksiin tullut katsella ulos harmauteen. On vain odottanut, odottanut jotakin.
Nyt, maanantaisena aamuna, on saanut iloita valosta, kuulla jäisen heinikon ratinaa kenkien alla ja istahtaa omaan rauhaan kirjoittamaan. Pieniä, suuria asioita, arkisessa elämässä.

Ihan tavallinen arkinen aamu aamutoimineen ja pyykin pesuineen, ruokakauppa käynteineen on kääntymässä päiväksi, uudeksi alkavaksi viikoksi, menneiden jatkoksi. 
Pian olisi juhlaa tiedossa, hetkisen kestäviä hetkiä läheisten ja ystävien seurassa. Iloa ja kiitollista mieltä läheisestä, rakkaasta, vanhemmaksi tulleesta!
Ihan tavallinen arkinen aamu, mutta kuitenkaan ei aivan tavanomainen viikko!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti