Istuin hiljaa pimeässä, hämärässä huoneessa, tietokone vain edessäni. Etsin ajatuksia, kirjoittaakseni.
Valo on kadonnut jonnekin ja katu on märkä sateesta. Katulamppu tuo kelmeää valoa, ilmoittaa pimeyden jälleen saapuneen. Niin varhain, niin aikaisin, jälleen tänäänkin. 

Me kaikki yhdessä, jouluiset ruuan rippeet syötynä. Hiljainen tasainen puheensorina, kuin unettavana lauluna taustalla. Nukuttaa ja silmissä kirvelee väsymys liiallisesta valvomisesta, syömisestä.

Joulu oli ja meni. Tänäkin vuonna, kuin jälkiä jättämättä. Vain kauppojen tyhjät konvehtirasia hyllyt alennuslappuineen kertovat joulun pyhien olevan ohitse. Ja roska autojen kuormat täynnä mitä värikkäämpiä pakkauspapereita ja naruja, lahjapakkauksia ja laatikkoja.

Mietin, en tälläistä joulua kaivannut, en tälläisesta haaveillut. Odotin vain, hiljaa ehkä hartaastikin, jotakin vain, kaiken tämän pimeyden ja harmauden keskellä.

Jotakin jota toinen ihminen ei voi antaa lahjapakettiin käärittynä. Jotakin, jota ei voi ostaa kaupan hyllyltä ja myyjän paketoimana. Jotakin sellaista syvää ja tärkeää. Kadonneena ollutta, tai ehkä ei koskaan vielä löydettyäkään. Tai sittenkin ehkä tallella ollutta, vain piilossa.

Ja jälleen mietin.

Tuo pieni liekki joka palaa valoaan, ei ehkä aina näy kaiken arjen ja väsymyksen keskellä. Tunteissa kadoten, häviten kuin kokonaan, mutta kuitenkin hiljaa vankasti palaen. Se palaa ja aina kirkkaammin loistaa valoaan, mitä synkemmäksi ympäristö muuttuu.
Tuota lepattavaa liekkiä kohti tahdon mennä, sen ääreen kääriytyä ja hiljentyä. Siinä on voima arjenkin keskellä, väsymyksessä, uupumuksessa, arjen haasteissa. Aina, yöllä ja päivällä.

Joku sytyttää valot huoneeseen, yläkerrasta kuuluu nuortenmiesten iloisia ääniä ja talo on rauhallinen. Pian olisi päiväkahvin aika, me kaikki yhdessä, tässä harmaassa pimeydessä. 

Ja jälleen mietin.

Joulu saapui sittenkin, vaikkei sitä ehkä silmillään nähnyt, ehkä ei tuntenut tunteilla ihmisen, tai iloinnut lapsen lailla. Mutta liekki palaa, lepattava pieni liekki, pienen ihmisen. Ei sitä sytytänyt toinen ihminen, ei paketoinut, ei lahjaksi antanut. Se syttyi palamaan ja palaa hentoa lepattavaa liekkiä. Antaa valoa ja voimaa, aina, yöllä ja päivällä.
Joka säällä!