3.2.2014



Pellavatyyny valmistui hetken idean tullessa.



Monia ajatuksia, tunteita.
Uusia tuulahduksia.
Opettelua.
Yrittämistä.
Kokeilua.
Ja jälleen ajatuksia.
Odotusta.

Kuin hiljalleen leijailevat lumihiutaleet.
Kenties tuulessa tuoksuva odotus.
Minäkin katselen maisemaan menneiden aikojen.
Tässä hetkessä.
En voi piirtää elämääni valmiiksi, en maalata sen värejä itselleni mieliksi.
En yrittää väkisin.
En puristaa tyhjästä.
Kunnes silmäni avataan, kunnes sydämeni kosketuksen saa.
Sitten ehkä jotakin minulle avataan.
Ja saan mitä kaipaan.

2 kommenttia:

  1. Ihastuksesta huokailen katselen noita kuviasi...tykkään..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ;)
      Kiitos sinulle!
      Oma silmä ei näe kaikkea...=)

      Poista