Istun hetken ja pohdin mitä taas kirjoittaisin. 

Aina ei ole sanoja, eikä sen suurempia ajatuksia joita jaksaisi, tai edes viitsisi kirjoittaa ja jakaa muille. Nyt kuitenkin on taas lähtenyt käyntiin jotakin tuttua, jotakin uutta ja erilaista. Vanhempi pojista aloitti yläasteen, nuorimies siirtyi neljännelle luokalle tutussa ympäristössä. Eikä kaivannut minua aamulla sen kummemmin saattamaan. Ollaan siis menty taas askeleita eteenpäin kasvun tiellä!

Nuorella tytöllä, jotakin uutta ja jotakin vanhaa, erilaista tänä vuonna.

Minä itse, vielä istun hetken tässä hiljaisessa talossa ja lähden pian aloittamaan uutta, mutta kuitenkin vanhaa. Työ siirtyi hyvinkin lähelle, polkupyörämatkan päähän.

Ja lääkärikin antoi luvan juoda kahvia, joten aamukahvi on keitetty!

Yön rankan sateen jälkeen paistaa taas aurinko. Tuntyy hyvälle hengittää. Kuiva ja janoinen maa on saanut nyt hiukan vettä juodakseen.  Niin se on elämässäkin. On aikoja jolloin on hellettä, on aikoja jolloin sataa, on aikoja jolloin on tyyntä.

Nyt on levollinen tyyni mieli.

Istun hetken ja nautin tästä hiljaisuudesta.