Viikonloppu on ohitse ja arki on ovella taas kolkuttamassa. Se niin odotettu viikonloppu menee aina liian nopeasti, varsinkin jos on paljon ohjelmaa. Tai sitten olen itse hidastunut, todella! 

Lauantaina sain olla ystävää auttamassa ja syömässä herkullista pitsaa, sunnuntaina istahtaa päiväkahville serkkusen terassilla kaukana maalla ja jahdata ampiaisia sähköisella tappovehkeellä.

Illat ovat pimenneet ja kylmenneet. Selkeästi on syksy tullut ja kesäinen öinen lämpö on kadonnut. Surullista, toisaalta. Toisaalta taas syksykin on kaunista aikaa, ellei vettä sada vaakatasossa ja liikavarvasta kolota. Sukatkin pitää pian kaivaa laatikosta.

No voihan sytyttää kynttilöitä, kun niitä kynttiläkutsujakin tässä on kalenteriin merkattu. Tai levittää karvamattoa lattialle lämmikkeeksi, tai kaivaa tuikkukipot laatikosta ja laittaa kymmenkunta lämpökynttilää lämmittämään, kun ei ole takkaa sitä osaa tekemässä. 

Tai mitäs vielä...

Istahtaa sohvannurkkaan teemukillisen kanssa tai aloittaa se ikuisuusaloitusprojektikuntoilu. Mutta nyt nukkumaan, tänään en aloita vielä tuota viimeistä ;).