Meidän isi toi puhujamatkaltaan lahjan kotiin, hänen lahjansa, mutta toki tuo lahja lämmitti minuakin kauneudellaan kovin. Lisäksi mikä näytti vieläkin kauniimmalta kuin tuo lahja, oli paperi johon tuo paketti oli kääräisty. Sitä en malttanut heittää pois, vaan silitin silitysraudalla taitoskohdat piiloon ja leikkasin reunat suoriksi. Nyt se paperi on lasin alla ja koristeena! Palojakin jäi niin että tervetuloa joulukorttiaskartelut! Tylsäminä, taidan käyttää samaa ideaa kuin viimevuonna...
Aamulla soi myös puhelin ja kivi sydämeltä mureni pois. Tuo pieni kivi, joka hiukan yritti hiertää ja aiheuttaa murhetta. Äititautia sairastuttavan kivi!
Tuo poikani, ihana poikani, nuorimies joka leikki kuvassa imurin edessä muskelimiestä oli tuon sydämellä olevan kiven muotoinen. Kun on kyse lapsesta, lapsen hyvinvoinnista ja terveydestä, se äititautimurehdus iskee. Ei meinaa aina auttaa sekään, että sanoo ääneen itselleen, ettei suostu murehtimaan, ei suostu kantamaan taakkaa turhaaan ja etukäteen. Se on kuitekin helpommin sanottu kuin sydämeltä ajettu pois!
Tänään aamuvarhaisella terveydenhoitaja soitti ja kertoi ettei ollut syytä huoleen! Kiitollinen mieli, kiitollinen ja huojentunut!
Kiitän tuosta lapsesta, ihanasta ja niin lämminsydämisestä pojasta! Kiitän heistä kaikista, jokaisesta lahjastani!
Kiitollisin mielin lähden työpäivään, olemaan toisten ihmisten lahjojen kanssa. Kantamaan heistä vastuuta hetken ajaksi ja leipomaan sämpylöitä!Ja pihalla paistaa aurinko, on perjantai!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti