ajatuksia.

Ihmettelen elämää, 

elettyä elämää suruineen ja iloineen.

Ovat vuodet vierineet,

lapset kasvaneet ja rypyt kasvoilleni ilmestyneet.

Minne hävisi nuoruusvuodet,

minne pienet ihmiseni?

Kuin huomaamatta. 

Olenko nukkunut? Olenko vain odottanut?

Jotakin, jostakin!

Oppiiko ihminen elämään vain hetken elämää.

Opinko minäkin?

Vai huomaanko joskus myöhemmin, vuodet ovat vierineet,

hiukseni hienoiset harmaantuneet, rypyt vain syvenneet.

Kenties askeleeni muuttuneet.

Autathan huomaamaan. 

Autathan kuulemaan.

Autathan kiittämään.

Kaikesta koetusta, elämän hetkessä nyt vain.

Tästä hetkestä. 

Lapsesta, vielä kuitenkin pienestä, pyynnöistä niin monista.

Suruista, iloista toisen.

Vierellä kulkijasta, elämän kumppanista.

Ihmisistä, ystävistä ympärilläni.

Anna silmät nähdä. 

Anna korvat kuulla.

Anna kädet auttamaan. 

Avaa sydän vastaanottamaan.