26.1.2015


Huomenta, tai päivää!
Kello tikittää jo yhtätoista ja on maanantai, taas vaihteeksi! Viikot menevät ohi vauhdilla, ikää tulee joka päivä lisää ja rypyt kasvoissa syvenevät. Tänään aamulla vain peiliin katsoessani huomasin, että niille ei nyt enää mahda mitään. Ei nuorene ihminen ei! On vain käännettävä kastse johonkin muuhun kuin silmäryppyihin!
No sellaisia ajatuksia kuitenkin ihmisellä, ettei ole enää se nuori kaksikymppinen äiti, joka työnteli rattaita pitkin Otaniemen raittia. Tai joka kanniskeli yhtä rintarepussa San Mateon kaduilla Kaliforniassa. Tai istui autossa taksikuskina koululaisille, jonossa niinkuin kaikki muutkin amerikan mammat!
Mutta tänäänkin vaikka aamulla tuntui aika apealle, sain nuorenmiehen vietyä kouluun päätin ottaa kiitollisen mielen!  Vaikka tunteet aina sanovatkin toista, voi silti kääntää ajatuksensa positiiviseen suuntaan!
Tänään on siis hyvä maanantai ja pian, ihan pian on taas hiihtoloma! =)

Viime perjantaina väkersin itse puikot matonkuteelle ja siitä lähti kutomisurakka. Kyllä käsissä nivelet hiukan valittavat ja niskoissa lihakset rutisevat. Mutta pian on valmista, enää vain 10 cm ja sitten päättely. Ja matonkudetta jäikin vielä, että voi vaikka niitä pannunalusia tehdä, harmaan ja mustan sijaan. Niin kaunista metsän syvän vihreää, pidän kovasti! Ihme!

Kierrätyskeskuksesta viime viikolla löysin kaksi vanhaa Arabian ruukkua muutamalla eurolla!! 
Ja luonnon kaunis puu on vain yksinkertaisena käsittelemättömänä niin kaunista. Elämäni ensimmäinen sitruspuristin löytyi eurolla samaisella kerralla!
Raaskiiko lie sitä edes käyttöön ottaa!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti