31.3.2015




Hetken inpiraatio tämäkin. 
Päivä oli takana, töissä oli ollut rauhallista, melkeinpä hiljaista. Vatsa turpeana kokkikerhon mustikkapiirakasta tulin kotiin kaupan kautta. Nuori poikamme oli jo soittanut aikaisemmin oman toivomuksensa, että saisi siskonsa valmistamaa mozzarella pastakastiketta iltaruuaksi. Lupasin.
Kurvasin kaupan kautta kotiin ja kaappasin kolme juustopussukkaa ja patonkia. Isälle sitä tuttua ja turvallista vaaleaa pääsiäislimppua. Ja taas autonrattiin!
Ne eiliset lumen mokomat olivat suhteellisen hyvin hävinneet kehältä ja tie oli kuiva, kun sitä köröttelin kotipihaan, tuota niin tuttua reittiä, jälleen kerran!
Postilaatikon kautta ja ruuanlaittoon.
Minä ja poikani nautiskelimme sitä punaista ja niin suussasulavaa kastiketta riisinuudelin kera. Nuorimies ei sitä taaskaan kelpuuttanut, joten hän sai tyytyä jääkaapista löytyneeseen makaroniin ja valmislihapulliin paistinpannun kautta käristettynä. Upposi, ilman rutinoita!
Siinä sitten keittiöt siivottiin, minä siis jälleen ja muut hävisivät kuka minnekin, koneilleen yläkertaan.

Hetken inspiraatio tuli, kun tuumin, että taas on tullut juotua vettä aivan liian vähän. Kaivelin kaapista muutama viikko sitten ostamani ultima thulen ja siitä nautiskelin vettä. Tuosta juomalasista ja valkoisesta kannusta sekä juurtumassa olevasta mikä lie kukasta räpsäsin muutaman kuvan.

Lähellämme avattiin uusi Konttikirpputori ja ihan vahingossa osuin avajaispäivänä paikalle. Aamupäivän pikareissulla löysin neljä kappaletta kyseisiä juomalaseja ja sitten vielä iltapäivällä poiketessa löysin neljä lisää. Hinta olin sen verran kohdallaan, etten viitsinyt niitä hyllylle jättää odottamaan toista innokasta. Näitä olin hiljalleen haaveillut ja nyt sitten haaveeseeni vastattiin!!

Kaikella on aikansa, haaveilla ja odotuksella tässä arkisessa elämässä. Vaikka se onkin sitä aamulla heräämistä, lähtemistä ja tulemista, hiljaisia haaveita kuunnellaan. Aivan pieniäkin...


4 kommenttia:

  1. Jos joku sanoisi että muovikannun ja Ultima Thulen liitto on kaunis, en uskoisi.
    Sinun kuvasi saavat kuitenkin toisiin aatoksiin. Hieno löytö ja vielä näin Wirkkalan juhlavuonna.
    Mitähän tapahtuisi, jos minun viereeni avattaisiin Kontti...
    Muuten olen itse tällä hetkellä pienten Aalto vaasien lumoissa
    ja huomaan että monen muunkin blogeissa niitä näkyy juuri nyt.
    Sinunkin kuvassa aivan ihana juurrutusastiana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. =) Juu toi valkoinen kannu on tainnut aika monessa kuvassa näkyä. Joku kirppislöytö sekin, muovia, mutta kun on niin mahottoman kaunis ja yksinkertainen, ettei oikeen ole edes raaskinut käyttää. No nyt on sitte ihan vesikannuna ja tuo uusi lasi siinä vieressä... Josko sitä vettä muistas juoda, aina kun kotona on!!
      Mulla on noita aaltovaaseja ja jotenkin en niistä tykkää. Meinasin jo että kiikutan kirpparille, mutta sitten tuli mieleen, että niin, nyt ehkä en tykkää, mutta joskus taas voivat olla aika kauniitakin!!
      Sama oli noiden lasien kanssa, kun serkkusellani niitä on ollut jo vuosia vuosia ja tuumin joskus nuorempana, että huh, ompa aikas rumiakin...
      No maku muuttuu ja liekö siihen vaikuttimena hieman tää sosiaalinen mediakin ;)
      Mutta mitä väliä, kauniita on ja oon tykännyt!
      Mukavaa sateisen harmaata päivää... =)

      Poista
  2. Kauniit kuvat ja tuo lasi on kyllä viehättävä. Se on kyllä hyvä muistaa, että pienet haaveet toteutuvat. Itsellä tuppaa välillä kärsivällisyys loppumaan ja haluaisin asioiden järjestyvän nyt ja heti. Mutta tuntuu paremmalta, kun hetken odottaa ja sitten jokin toive toteutuukin yllättäen ja odottamattomalla tavalla.

    VastaaPoista