Sydämeni syvyydessä paljon sanoja, 

tuntemattomia tunteita.

Kuulethan, kun hiljaa uskaltaen avaan sisimpäni.

Sinulle, joka ymmärrät.

Sinulle, joka kuuntelet.

Joka tiedät paljon enemmän.

Sinulle, joka hiljaa kosketat haavojani ja surun kasvojani.

Autat astumaan eteenpäin.

Olemaan vain hiljaa ja suremaan.

Kivun läpi, surun läpi kanssasi kulkemaan.

Katsomaan, kuinka haavat parantuvat ajallaan, arvetkin haalenevat.

Elämässä on monia hetkiä.

Surun tunteita. Kivun laaksoja. Ilon kyyneleitä.

Onnen hippuja.

Vain läpi kulkemalla, vain läpi kahlaamalla kaiken sen

voi oppia ymmärtämään ihmistä toista, elämän matkalla kulkijaa.

Kaiken takana viisaus ja suuri ymmärrys.

Rakkaus ja toivon lupaus.