Itku kurkussa. Sydän raskaana.
Minä, aikuinen lapsi.

Tunnemyrskyssä.

Kirjaan sanoja, korulauseita.
Totuutta en ehkä uskalla kohdata.

Vai onko sittenkään niin.

Kuka on oikeassa, kuka väärässä. 

Onko sillä merkitystä.

Lähekkäin, mutta ei vielä sylikkäin.

Sinä ja minä, minun sisäinen lapseni.
Herkkä olet kai sinäkin!

Sinua en täysin tunne.

Pysy siinä ihan lähellä, tutustutaan hiljaa.

Älä itke kuitenkaan.

En ehkä osaa vielä lohduttaa.

Mutta tiedäthän, olet tärkeä.

Olet äärimmäisen rakas.

Minä välitän sinusta.

Ollaan vaan ihan hiljaa,

sinä ja minä.
Ja tutustutaan hiljaa.