Olen täynnä kysymyksiä, väsymystä, hiljaista hätää. 

Silmistäni sen tarkka voi havaita, puheeni riveiltä lukea.

Elämäni, muutoksen tuulessa, uuden kynnyksellä,

minä juuri sille astuneena. 

Uskoni koetuksessa tälläkin hetkellä, 

epäuskoni silmieni edessä.

Sydämen liitutaululla.

Tarvitsen uskoa, tarvitsen todella.

Saanko sitä, saisinko oikein paljon.
Kiitos!

Näenkö sittenkään eteeni kuin päivän matkan.
Sumun peitossa on tulevaisuus.

Isä, olen niin pieni ja eksyksissä.
Hädässä isossa laivassa.
Vajoaako laivani myrkyssä!

Tipunko minä kyydistä.

Antaisitko valon tähden taivaalle johdattamaan.

Antaisitko sydämeeni lujan luottamuksen,

epäuskon sijaan!

Vai opetatko taas pientä lasta!
Opetatko tarttumaan kirjoitetuun kirjaan.

Lupaukseen juurtumaan.

Arjen elämässä aina puoleesi kääntymään,

lujasti, varmasti,

uskoon vain turvautumaan.

Mieleni linnakkeet sinä saat murtumaan.
Ja pelkoni, hätäni.
Ihmisen elämäni.

Tunnet kaikista parhaiten.

Jään tähän!