clay works.

Ai että. Se on oikeasti kevät nyt! Ja se uusi mangoliakin kukkii, kun edellinen kuivui pystyyn, eikä suostunut tekemään nuppuja. Kukkakaupan täti antoi mulle tilalle uuden toista lajiketta ja nyt se kukkii niin kauniisti!

Lumet ovat sulaneet sellaisella vauhdilla, se vähä mitä täällä pääkaupunkiseudulla nyt on ollut. Linnut laulaa ja maa tuoksuu märälle mullalle!

Valon määrä vaikuttaa myös pääkoppaani, mieleeni ja jaksamiseeni, oikeasti! Tosin nyt, kun työmäärä on muuttunut toiseksi ja sen laatu, väsyttää normaalia enemmän.
Mutta vastapainoksi kiipeämiselle ja nostelulle, olen saanut itsestäni irti pienille hölkkälenkeille tuonne pölyiseen keväiseen kaupungin ilmaan. Ainakin nyt niin kauan, kun hengitys kulkee...allergia aika kun alkaa olla pian käsillä! Tai on jo!! Nooh, astmalääkkeellä mennään...

Kiitän auringonpaisteesta, keväästä, kodista, työstäni, kaikesta! Kiitän ihmisistä ympärilläni, rakkaistani, kaikista!
Arjen elämässä on kaiketi kysymys kiitoksesta, väsymyksenkin aikana, levon aikana ja kun vain saa olla ihan paikallaan. Ehkä juuri silloin muistaa kiittää, olla hiljaa ja läsnä. Ihan itselleenkin!!

Elämä on arjea, arkea ja arkea. Toteamus ja ajatus, kyllä! Mutta arjessa kaiken sen työmäärän keskellä, kaupantätinä, pyykinpesijänä, jääkaapin täyttäjänä, hoputtajana, huolehtijana jne... jne. 

Niin, arjen keskellä tuntuu juhlalle, kun on vapaapäivä, tai ihan täysin vapaa viikonloppu ilman töitä!
Se on kuin juhlahetki, loma tässä kevään keskellä! Asennekysymys tämänkin kaiketi on!!

Mä lähden nyt kahvinkeittoon ja kauppaan, ennenkuin kuin se kaupantädin rooli alkaa taas kello 16.00!