Matkalla töihin, pysähdyin taas. Kierrätyskeskuksessa. Ensin sisään ja oikealle, ilmaispuolelle. Sieltä löysin  kauniin itsetehdyn kulhon, savisen. Pohjassa vuosiluku ja nimikin. Syvänsininen, juuri sellainen, rösöinen ja epätäydellinen. Niin kauniin värinen. 

Oman käden taitoja ei usein itsekään osaa arvostaa. Moni savityö tai käsityö saa arvonsa vasta ajan kuluttua, aivan kuin uuden mahdollisuuden. Kun katselee toisen valmistamaa, oppii myös itse arvostamaan. Ei tarvitse  kaiken olla kaunista, täydellistä ja sliipattua kuten valkoisen harmaa marmori. Saa olla rösöä, ruttua ja ajanpatinaa. Sellaista ihan tavallista, niinkuin nyt ehkä tekijä itsekin.