Ihanaa, on perjantai ja aurinko paistaa. Tänään alkoi aamu hiukan matalalla profiililla. Hiukan harmitusta ja liikaa vauhtia, ehkä liian myöhäinen ylösnousikin sängystä. No, mutta ensimmäinen lapsi kouluun, toinen lapsi kouluun, kolmannen kanssa asioille sekä kouluun ja kaupan kautta kotiin. Lounaaksi kaalisoppaa ja banaania. Kahvia kyllä, kiitos myös!
Pääsiäislomalla päätin, että nyt kokeilen minäkin sairaaladiettiä, eli kaalisoppa kuuria. Eilen sitten keittelin ensimmäisen kattilallisen soppaa ja maistelin. Ei ollut mikään makuhermoja kutkuttava kokemus, mutta sain kuin sainkin muutaman kulhollisen alas. Vaikka sauvasekoittimella olin kaiken tehnyt mössöksi, ei se nielemistä tehnyt yhtään helpommaksi. Ei se sössääminen auttanut sen maun muuttumiseen.
Vatsa huutaa ruokaa ja nenä haistaa tuoreen leivän tuoksun. Muut syövät napostelevat, mutta minä nautin soppaa ja vihanneksia! Mutta kun olen päättänyt, niin olen päättänyt ja näillä eväillä mennään nyt seitsemän vuorokautta. Ja jos joku muukin on tähän pystynyt, niin pystyn minäkin! Tiedä tuota, onko sataa grammaakaan painoa pudonnut, mutta hyvä mieli on kurinalaisuudesta, jonka avulla olen pystynyt välttämään herkkujen syönnin. Iloitsen siis siitäkin!!
Juhlaa on vielä tiedossa, sillä viiden litran kattilasta ei ole vielä kovinkaan paljon ehtinyt huveta! Soppaa siis syödään tänäänkin, illalliseksi!
Purkkiin istutetut yrtit olivat loman aikana mukavasti yllättäneet ja kasvaneet. Ainakin silopersilja, mutta korianteri purkista oli noussut vain yksin hento alku.
Mukanani
Katselen kaukaisuuteen,
odotan näkeväni jotakin,
se on piilossa silmiltäni.
Vaikka en näe, kurottaudun sitä kohti.
Tartun näkymättömään ja uskon, siinä se on edessäni.
Ei kaikki mitä näen, ollut sitä mitä toivoin.
Ei kaikki mitä koin, ollut sitä mitä halusin, suunnittelin.
Mutta astuessani eteenpäin, taakseni vanhan jättäen,
kurottautuessani eteenpäin, huomaan.
Se oli kaikki hyvää sittenkin.
Katselen kaukaisuuteen, toivoen, kurottautuen uskossa.
Se on kaikki hyvää sittenkin.
Vaikkei kaikki toivomaani, kaikki suunnittelemaani.
Uskossa astun eteenpäin ja huomaan.
Toivoni on aina mukanani,
se auttaa matkaan.
Uuh, kaalisoppaa.. (ei mun herkkua) Tsemppiä projektille! Etkö syö muuta kun banskua ja soppaa koko viikon? Mä niin haluisin ylimääräiset kymmenen kiloa pois, mutta mutta.. Helpommin sanottu ku tehty!
VastaaPoistaJoo ei herkkua. Kurkkussa nousee kun ajatteleekin... Syön muutakin, vihanneksia ja hedelmiä ja huomenna lihaakin.
VastaaPoistaSe on totta, mulle paino on tullut pikkuhiljaa ja sen pois saaminen ei olekaan ihan helppoa. Mutta jos tästä saisi sellaisen terveellisemmän aloituksen kevääseen!