Maan kylmän syliin,

 taivaasta hiljaa sataa.

Syliin lumen ja jään se kuin katoaa.

Ja kaiken valkoisen hiljaa hävittää.

Muuttuu kaikki alla sateen,

uudistuu

aivan kokonaan.

Pinnan alta maan kylmän,

nouseee uusi alku,

elämä.

Kuollutta se kaikki oli, syliin lumen ja jään.

Mutta kuolleesta, maasta kylmästä,

puhkeaa uusi aamu.

Uusi elämä.

Jälleen.

Joka vuosi aina uudelleen.