Tiistai aamu valkeni ja aukaisin silmäni. Väsytti, mutta väsymys ei ollut sellaista, että olisin ummistanut silmäni uudelleen ja siirtänyt kelloa eteenpäin. Ei kun ylös, ulos ja kahvinkeittoon. Siihen joka aamuiseen traditioon. Kuinkahan monella ihmisellä tämä samainen traditio on jokainen aamu. 

Portaat narisivat ja nuorin tuli myös aamupalalle, tavanmukainen Aku Ankka mukanaan. Taitaa niitä traditioita tulla nuoremmillekin!

Nuorimies itse huolehti milloin koulukyyditys oli ajankohtainen ja homma tuli hoidettua. Paluumatkalla hain paikallisesta maaliliikkeestä pohjamaalia. Olin nimittäin ostanut kirpputorilta vanhan kaapin joka ei saanut niin tervetulotoivotuksia talouteemme. Mutta kai kaappivanhus oman paikkansa löytää, kun tyttäremme tuumasi, että hän ottaa sen... ja maalaa valkoiseksi! Minä lupasin hoitaa sen likaisen homman, eli hiomisen. Onneksi on allergialääkkeet hankittuna!!
Hurja hiomishomma oli edessä, mutta  naapureita uhaten, hain varastosta hiomakoneen. Vuosimallia jotakin ja kovin äänekkään, mutta sillä homma sujui huomattavasti nopeammin, kuin lihaspankilla. Hiomisurakan sain päätökseen ja jäi vielä aikaa kaiken sotkun siivoamiselle.
Aika toimelias tiistai aamu, jos sanoisin.
Joskus näinkin!