31.5.2013

Pieni ja ihmeellinen


Se kuuluu kesään ja  on makeaa sekä punaista. Se sotkee herkutteliansa helposti.
Jääkaapissa oli vielä puolet jäljellä kokonaisesta vesimelonista ja leikkasin sitä iltapalaksi lapsille. Nuorimies tuli apajille ja tuumi hetken aikaa minkä valitsisi. Lopuksi päätyi kaikista suurimpaan viipaleeseen. Aamulla huomasin, että eilisiltainen paita oli päällä ja mistäkö tiesin? Niistä kauniin punaisista mehuvanoista paidan edessä! 


Hento ja pieni olit rakkaani.
Ensimmäinen ja oma.
Katselin kasvojasi,
pieniä jalkojasi.
Vahvistuit.
Kasvoit.

Vuodet vierineet ovat.
Kuvat lapsuuden nyt muistoja vain.
Niitä katselen ja ihastelen
Hetkiä ihmeellisiä.
Pienen rakkauden.

Pieni ja ihmeellinen.
Nyt aikuinen ja rakkaani,
olet edelleen.
Sinua muistan rukouksin.
Kannan Korkeuksiin.
Sillä pieni ja ihmeellinen
olet  minulle silti
aikuisenakin.

2 kommenttia:

  1. Ihana runo! Oma pieni ja ihmeellinen on juuri sylissäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Minulla on ikävä niitä aikoja kun sain pitää pientä sylissä!

      Poista