Se kuuluu kesään ja on makeaa sekä punaista. Se sotkee herkutteliansa helposti.
Jääkaapissa oli vielä puolet jäljellä kokonaisesta vesimelonista ja leikkasin sitä iltapalaksi lapsille. Nuorimies tuli apajille ja tuumi hetken aikaa minkä valitsisi. Lopuksi päätyi kaikista suurimpaan viipaleeseen. Aamulla huomasin, että eilisiltainen paita oli päällä ja mistäkö tiesin? Niistä kauniin punaisista mehuvanoista paidan edessä!
Hento ja pieni olit rakkaani.
Ensimmäinen ja oma.
Katselin kasvojasi,
pieniä jalkojasi.
Vahvistuit.
Kasvoit.
Vuodet vierineet ovat.
Kuvat lapsuuden nyt muistoja vain.
Niitä katselen ja ihastelen
Hetkiä ihmeellisiä.
Pienen rakkauden.
Pienen rakkauden.
Pieni ja ihmeellinen.
Nyt aikuinen ja rakkaani,
olet edelleen.
Sinua muistan rukouksin.
Kannan Korkeuksiin.
Sillä pieni ja ihmeellinen
Sillä pieni ja ihmeellinen
olet minulle silti
aikuisenakin.
Ihana runo! Oma pieni ja ihmeellinen on juuri sylissäni.
VastaaPoistaKiitos!
PoistaMinulla on ikävä niitä aikoja kun sain pitää pientä sylissä!