Makiaa ja mansikkakiisseliä

Tänään meillä oli nuorenmiehen kanssa kotipäivä! Leppoisa, vesisateinen päivä.

Talossa oli rauhallista, vain minä ja nuorimies. Pyysin nuortamiestä lepäilemään omaan sänkyynsä, mutta hetken siellä maattuaan, totesi, että haluaisi mennä meidän sänkyyn lukemaan. Kasa Aku Ankkoja  ja eilen Korkeassaaresta ostamansa pikku huuhkaja sylissään valtasi sänkymme.  Hetken päästä jo kantoi tietokonetta keittiöön...

Päätin pitkästä aikaa keittää mansikkakiisseliä. Sellaista kiisseliä jossa marjatkin soseutetaan ja sokeria niin, että on kunnolla makiaa. Kiisseliä, jonka nuorimies maistettuaan totesi pahaksi! Siinä irvisteli maistellessaan ja tuumin, että ei mennyt läpi tämä  yritys. Vaikka kuinka yritti selittää, että on terveellistä ja muuta, ei väkisin mene, ei! 

Leppoisa, vesisateinen päivä. Pieniä asioita, melkein kuin huomaamattomia, sain tehtyä. Siitä iloitsen ja tunnen hyvää mieltä.

Kun sade kostuttaa. 

Kun rakkaus rakentaa.

Syntyy elämää.

Ihmeellistä ja syvää.

Vaikka vain pieniä asioita.

Vaikka vain pieniä puroja.

Vaikka vain pieniä taimia, elämän.

Anna sateen kostuttaa.

Anna rakkauden rakentaa.

Se muuttaa, puhdistaa.

Syntyy elämää.

Uutta ja syvää.

Pieniä asioita, suuria puroja.

Taimia, elämän.

Rakkaus rakentaa.