5.6.2013

Kipua ja iloa.


Kipua ja iloa.

Olen äiti ja vaistoan, kun lapseni kävelee  lähelleni keskellä yötä. Kuin säpsähtäen nousen ylös ja jälleen suuri kysymysmerkki edessäni. Mitä nyt? Nuorimies käsi korvalla seisoo vieressäni ja ilme on itkuinen.
Tuo lapsuuden korvasärky on tallentunut muistiini. Nuo monet kerrat lääkärissä, joko äidin tai kodinhoitajan kanssa. Kipu ja pelko kivusta. Pelko korvien puhkaisemisesta ja taas pelko kivusta. Korvapumpulit ja korvatipat, ovat painuneet mieleeni.

Kuinka lapsi tallentaakaan tapahtumia muistiin, hyviä sekä huonoja. Kipuja ja pelkoja. Iloja ja suruja. Tapahtumia, aivan tavallisia, arkipäiväisiä. 

Tänään oli iloakin! Uusi vesipyssy, sekä kolmen nuorenmiehen yhteinen nurmikon kastelu projekti auringonpaisteessa. Nämä muistot tallentuvat iloisina tapahtumina nuorenmiehen mieleen ja sydämeen.  Niin monesti aikuinen kuvittelee, että lapsi kaipaa suuria, ihmeellisiä elämyksiä. Mutta tavalliset arkiset asiat, arjen mausteet muistuvat vuosienkin päästä mieleen. 
Vaikka vain uusi vesipyssy sekä märät nurmikon kuorruttamat varpaat. Tai yhteinen ilon aihe, nurmikon kastelu ja leikki puutarhaletkulla yhdessä tärkeiden ihmisten kanssa. Tänäänkin, sain kokea sen, kuinka tuo kolmas poika, aikuisena perheeseemme tullut, on mukana arjen askareissa. Iloitsen, kiitän, että lapsemme ovat saaneet ison veljen! Ja tuo isoveli on pian vävymme!


2 kommenttia: