Tuulinen päivä. Mieheni keitti aamun ensimmäiset kahvit, minulle. Nautiskelin ja samalla vanhoja leikekirjoja selailin. Pikkuhiljaa nuorempi väki valui alas omista huoneistaan ja lopuksi pääsin siivoamaan keittiöstä aamupalat pois. Niin se alkoi tämäkin päivä. Rauhallisesti, ilman suuria kiireitä, vaikka sunnitelmia kyllä, jotakin.
Silmäörkki oli yöllä tarttunut nuorenmiehen silmään, ja onneksi kaapistä löytyi "ei vielä päiväys ohi" tippoja.
Odottelen...
Keittiössä mieheni paistaa tuoreita silakoita uusien perunoiden kyytipojaksi. Ihanaa luksusta. Kokki, lomalla. Ei tarvitse miettiä joka päivä mitä ruuaksi.
Odottelen...
Innostusta ja uusia ideoita vanhojen tilalle.
Kaikki on kesken. Tavarat eivät löydä oikein omaa paikkaansa talossa.
Nuoret miehet saivat kuitenkin pöytänsä omiin uusiin huoneisiinsa. Vanhempi halusi säilyttää ison siskonsa seinän värin, muistoksi kaiketi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti