8.7.2013

tuulien teitä

 

Lasken matkaan leijan kauneimman.
Se saa lentää tuulien teitä.
Toivo nousee yli ulapan.
Anna rauha. Varjele meitä.
Ann rauha. Varjele meitä.

Laitan matkaan toiveen kauneimman.
Se saa lentää tuulien teitä.
Pyyntö kantaa yli maailman.
Anna rauha. Varjele meitä.
Anna rauha. Varjele meitä.

Pakkasimme aamulla eväsleivät ja herkut kylmälaukkuun ja lähdimme ajamaan kohti Porin yyteriä lapsosten kanssa. Aurinko paistoi ja katselin auton ikkunasta maalaismaisemia, taloja jotka olivat nähneet parhaimmat päivänsä. Keltaisenaan hohtavaa rypsipeltoa ja taivaan sinessä lipuvia  pilviä, jotka näyttivät kuin hattaroilta. Oli rauhallinen tunnelma, kaikilla. 
Aurinko ja valo sekä meren tuoksuinen tuuli ottivat meidät vastaan. Upottavaa hiekkaa varpaidemme alla, asetuimme pyyhkeidemme päälle hiekalle ja nautiskelimme eväitämme. Tuntui hyvälle vain olla. Ihmetellä ilman kiirettä mihinkään. 




4 kommenttia:

  1. Minä niin kaipaan merta,lapsuuden maisemissa se oli tuttu ja turvallinen,huomaan hakeutuvani meren ääreen,ajavan käsäisin sen takia satoja kilometrejä. Kuvat ja laulun sanat,niin kauniita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En vielä koskaan ole käynyt yyterissä ja nyt päätimme vain lähteä piipahtamaan.
      Meri tuoksui pitkälle!
      Hiukan arka olen kyllä veden lähellä...

      Poista
  2. Tuo laulu on kaunis, kaipaileva. Sopii hyvin merellisiin kuviin.

    Meri on suuri. Arvaamatonkin. Se herättää kunnioitusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se laulettiin myös tyttäremme häissä.
      Jotekin tuo leija kuvastaa myös irtilaskemista. Antaa suuren tuulen viedä.
      Huolta kantaen...

      Poista