käytettyä mustaa ja nuhjuista punaista.

Talossa oli hiljaista ja nuorimies makoili omalla sängyllään Aku Ankkoja lukien. Keittelin aamukahvit vain itselleni ja starttasin auton pihasta. Ajatuksena oli käväistä parissa tutussa myymälässä. Kierrätyskeskuksessa kiertelin ja kaartelin, etsien sitä jotakin. Vanhana tai paloista kasattuna. Ja siellä se oli, punakantinen, aikansa elänyt ja nuhjuinen.

Myyjä nosti nuhjuisen ja aikansa eläneen takakonttiin ja siirryin seuraavaan paikkaan. Olisi illan mittaan odotettavissa naapurien häiriköintiä ja sahanpurua. Aikansa palvellut hiomakoneeni piti niin suurta meteliä, että joka kerran sen käynnistäessäni, kulmakunta sai meluavan herätyksen.

Toisella osastolla roikkui tangossa miesten vanha nahkatakki. Maksoi peräti 0,20 €. Vanha ja hyvin palvellut takki. Lämmittänyt ja suojannut käyttäjäänsä varmasti hyvin. Nyt se tulisi  toisenlaiseen käyttöön. Ajatuksena ja haaveena oli ollut oma nahkalaukku, pussukka. 

Kantamuksieni kanssa astelin autoon ja ajoin kotipihaan.

Nuorimies oli aamupalansa syönyt ja nyt ohjelmanumerona oli  harjoitella uuteen astumista. Yksin kulkemista bussilla. Toinen kuppi kahvia ja taas auton rattiin. Oli se mukavaa tuo autossa istuminen!

Ajeltiin koulunpihalle ja matkalla saatiin hämmästellä aitoja oikeita elokuva kuvauksia tien laidassa.

Nuortamiestä jännitti kovin, mutta bussin tullessa pysäkille, istahti penkille ja taisi piilossa hiukan hymyilyttääkin jännityksen lomassa. Vatsaansa oli siinä bussia odotellessa hieroskellut ja ollut hiukan jännittyneen näköinen. Bussi starttasi ja katselin sen perävaloja sen pysähtyessä seuraavaan risteykseen. Tulisiko puhelinsoitto nyt vai kohta!!

Starttasin koulunpihasta auton ja puhelin lähettyvillä, jos hätäsoitto tulisi. Mitään ei kuulunut ja ajelin pikkuhiljaa kotiinpäin. Hyvillä mielin.

Ja siellä istui nuorimies tutussa paikassa, Aku Ankka kädessään astuessani sisälle. Matka oli mennyt hyvin ja 

jännityskin oli hävinnyt.

Hiljaiset huokaukset oli kuultu. Taas ja Tänäänkin!

Ihmeellinen pieni suuri elämä. Kasattu pienistä asioista, päiväniloista, tavallisesta aherruksesta ja ilosta onnistujan sydämessä.

Ps. Illan mittaan kannoin nuhjuisesta punaisesta kuoriutuneen pöydän yläkertaan omalle paikalleen.  Asetin ompelukoneeni paikalleen ja pujottelin mustat langat koneeseen. Oli aika tarttua käytetyn mustan paloihin!