Ylös ja ulos. Auto käyntiin ja tien päälle. Ensimmäisen mutkan jälkeen muistin, että jotakin mukaan otettavaa oli jäänyt kyydistä. Täyskäännös ja takaisin kotipihaan. Nuorimies tyytyväisenä istui hetken ja yhtäkkiä kapusi itsekin autosta. Jotakin erittäin oleellista oli unohtunut eteisen lattialle. Reppu mukana ja uusi yritys.

Niin minäkin aamulla ensimmäisenä, tai oikeastaan toisena, nuorenmiehen koulukuskaamisen jälkeen, ajelin uuteen kierrätyskeskus myymälään. Hetken seisoskelin  kylmässä kosteassa säässä vanhempien mieshenkilöiden kanssa, kunnes henkilökunta tuli päästämään innokkaat kirppistelijät sisälle. Minut ja ne kaikki muut!

Suuren suuria hankintoja en tehnyt, hyvä niin, mutta juuri niitä mitä kaipailin, löysin! Aivan uuden uutukaiset, jonkun taitavan käsillätekijän kutomat villaiset sormikkaat ja vielä kaksin kappalein. Ei siinä tarvinut miettiä kovinkaan kauan aikaa ottaisinko molemmat parit, kun hinta oli puolitoista euroa parilta. Niin, ei tuosta puolestatoista eurosta jää kovinkaan paljon tekijälle tuntipalkkaa... Mutta.
Kiitoksen lähettäisin, jos tietäisin kenelle sen lähettää!