old&used

Pianotunnit jatkuvat...Näin jo hiukan nuoruusvuosien jälkeen kun lähtee yrittämään, saa todella yrittää ja opetella. Mutta, jos innostusta riittää, aina voi oppia uutta! Reilu vuosi sitten ystäväperheen nuori tytär opetti minulle alkeita ja asetteli maalarinteippipalasia koskettimille! Kuinka pieni asia ja kuinka suuren ilon se silloin tuotti!

Haaveeksi sitten jäikin saada oma piano, käytetty ja valkoinen. Äitienpäivä lähestyi ja eräänä iltana myöhään palattuani kotiin, olohuoneen seinää vasten oli asetettu luonnonvalkoinen piano. Lapset olivat askarrelleet äitienpäivä kortit valmiiksi nuottitelineelle koristamaan. En voinut uskoa sitä todeksi, niin suuri yllätys se oli. Haaveeni oli toteutunut ja yllättäen!

Niin, siitä lähtien olen *pimputellut* ja itselleni iloksi soitellut. Ja nyt ne pianotunnit jatkuvat...

Olen aina ollut eräänlainen tonkija. Ensimmäisen kerran muistan olleeni noin kolmen tai neljän ikäisenä isäni kanssa kaatopaikalla. Muistan saaneeni sieltä muovisen vihreän ison auton mukaani. Niin ja se nalle, muovipussiin käärittynä, jäi sinne kaatopaikalle. Minä pieni, olisin sen halunnut ottaa mukaani, mutta sen puhdistaminen olisi kaiketi ollut liian vaikeaa...

Tonkija olen edelleen. Nimittäin kierrätyskeskukset ja kirppikset ovat varsinaisia löytötavaratoimistoja. Sitten kun kyllästyttää, voi vain palauttaa takaisin.

Kukkapöytä ja kannu ovat juuri niitä pieniä edullisia löytöjä. Itsekseni tuumin, jos vaikka tuosta pöydästä ottaisi muovikoristeet irti ja maalaisi ihan yksiväriseksi. Mutta antaa pöydän nyt hetken levähtää uudessa paikassaan ja katsotaan minkä muodonmuutoksen se saa, vai saako sittenkään.