30.12.2013



Tätä maalausta en osaa minnekään asettaa. Se nojaa vain makuuhuoneessa seinää vasten, oven takana. Se on ehkä liian lempeä, herkkä valkosine kukkasineen.  Mutta säilytän sen, muistona.


Tahtoisin, toivoisin valoa.
Auringon kirkkautta, sydämen iloa.
Tahtoisin, toivoisin, tänäänkin.
Uuteen päivään viisautta.
Ymmärrystä, kärsivällisyyttä.

Annan menneiden mennä menojaan.
Odotan, uutta ja tulevaa.
Kaikella on aikansa, paikkansa auringon alla.
Valolla kirkkaalla, sydämen ilolla, viisaudella.
Kiitoksella ja odotuksella.

Ymmärryksen syviä vesiä, kärsivällisyyden aavikkoja,
maata avaraa kulkea saa. 
Ihminen aina päivän kerrallaan.

Tahtoisin, toivoisin, sen kaiken saisin.
Viisautta sydämen, kärsivällisyyttä koettujen aavikkojen,
ymmärrystä syvien vesien.
Ja voimaa rakastaa ja odottaa.
Vaikka vain yhden päivän kerrallaan.

2 kommenttia: