15.2.2014



Odotuksen tunnetta, sitä se on! Talossa on hiljaista ja rauhallista, levollista, mutta silti ilmassa jännityksen tuoksua. Hyvin pian saatan tuntea kosketuksen vanhaa ja tuttua, muistoja ja tuttuja tuoksuja, makuja. Pian matkaamme toiseen maahan, jo *teen* ikään tulleen nuoren synnyinmaahan.
Vatsan pohjassa pientä kutinaa, innostusta jota latistaa flunssainen olo. Matkalaukku kaaos olohuoneessa ja vaatetornit rivissä odottamassa laukkuun laittajaa. Ja vielä on hetki odotettavaa. Aamulla kello herättää kukonlaulun aikaan.
Innostus näkyy monessa ja nuorimies tuumii, että tänään on mentävä ajoissa nukkumaan. Ja vielä huolehtii, muistakaa herättää sitten aamulla. Odotuksen tunnetta. Jännitystä ja ihmetystä. Sitä se on!

Ulkona päivän valo kääntyy iltaan ja sininen valo täyttää maiseman. Talossa on rauhallista, vain odotuksen tuntua. Loma on alkanut!


-----
Ei tarvita aina sanoja. Ei hiljaisia kuiskauksia.
Vain hetki hiljainen.
Rakkaus kantaa, uuden tien puutarhaan avaa.
Ovet vapauden, ovet elämän sen.
Rakkaus hoitaa, kivut, surut puhdistaa. 
Sinua kantaa käsillään,
hellästi rintaansa vasten painaa.
Milloin kuljet aalloissa syvissä,
milloin kallion syvennyksissä.
Näkee hän askeleesi, kulkee edelläsi.
Tasoittaa ulapan syvät vedet, 
pehmittää kallion kielekkeet.
Kulkee edelläsi ja aina takanasi,
hiljaa, matkakumppanisi.

-----

2 kommenttia: